Aloin kirjottamaan tätä blogia 111 aikaan ja menin heti tottakai googlettamaan mitä tää tarkoittaa. Se ilmesesti on joku manifestointi asia, en oo ihan varma. En ymmärrä manifestointia.
Sillon kun mulle annettiin tää blogivuoro nii aloin tottakai heti miettimään kaikkea. En tienny yhtään mistä kirjottaisin. Mulle sanottiin, että voisin vaan yapata vaikka liskoista, jos haluaisin ja se oli mun alkuperänen idea mut sit mietin et se olis ehk vähä tylsää vaan kuunnella mun infodumppia. Joten tässä sitä ollaan.
Mut en oikeastaan yhtään tiiä et miten päädyin just tähän tilanteeseen. Mietin tosi usein et onko kaikki vaan kohtaloa, et onko kaikilla ihmisillä joku ylemmän voiman valmiiks tallaama polku jota meidän pitäis vaan kulkea vai onko meillä oikeesti mahollisuus vaikuttaa meijän omaan elämään. Sen polun ajatteleminen tuo jonkinnäköstä turvallisuudentunnetta mutta samalla se on tosi kahlitseva konsepti. Et kaikki meidän päätökset olis ennalta-arvattavissa ja mikään meidän päätös ei oo oikeasti meidän oma. Toisaalta se, että kaikki mitä tapahtuu on vaan meidän käsissä on tosi pelottava tunne. Mitä jos se päätös olikin väärä ja nyt kaikki menee ihan paskaks?
Tääkin hetki saatto olla ennalta-arvattu. Se, että aloin juttelemaan niiden kahden kääpiön kanssa (tiiätte keitä ootte) saatto olla ennalta-arvattu. Siinä hetkessä se tottakai tuntu omalta päätökseltä mutta enhän mä tiiä oliko se oikeesti.
En oikeastaan tiiä et mihin uskoisin. Oon kuullu, et antiikin kreikkalaiset usko ihmisten alunperin syntyneen kahden pään, neljän jalan ja neljän käden kanssa. Zeuksen sanotaan alkaneen pelkäämään ihmisiä jolloin se halkais ne kahtia, jolloin ihmisille jäi vain yksi pää, kaksi jalkaa ja kaksi kättä. Sanotaan, et jokaisella ihmisellä olis toinen puoliskonsa tuolla jossain ja meidän pitäis vaan etsiä se toinen ihminen. Se on jotenkin kiva teoria, tuo sellasen tunteen et asioilla on merkitystä. Mut tääki saattaa vaan olla joku tiktokin punasen langan teorian tyylinen asia, en oikeastaan tiedä.
Loppujen lopuks mä tiiän vaan sen etten mä tiedä. Vau olipa filosofista, se ei ollu mun tarkotus. Mutta en siis oikeasti tiedä, että mihin uskois. Mä en ees tiiä mitä mä oon oikeen kirjottanu ja vaan toivon että tää on ihan kelpo tekstiä.
Kello on nyt 1.44. Kuuntelen Jeff Buckleytä. Tiputin äsken maalia mun matolle. Nyt meen ehkä nukkumaan.
”Kääpiö ei keksi quottia for the life of him”
Lukas ”Lukas 2.0, Lisko, Se toinen Lukas, Taavetti tiistaisin” Niemi
Sällit - Tampereen poikateatteri 